Myanmarin kulissivaalit osa harkittua ohjelmaa

9.11.2010 3:00

Helsingin Sanomat

Myanmar eli entinen Burma on viime vuosikymmenet ollut vanhanaikainen diktatuuri, jossa sotilaat ovat hallinneet maata ilman parlamenttia ja komentaneet myös valtaosaa taloudesta. Sunnuntain parlamenttivaalit olivat osa vuosia valmisteltua ohjelmaa, jolla sotilasjohto aikoo muuttaa hallinnon julkisivua.

Kenraaleilla on pintaremonttiin useita syitä. Sotilashallitusta lähes 20 vuotta johtanut Than Shwe on jo 77-vuotias ja haluaa valtion rakenteita vakauttamalla varmistaa itsevallan jatkumisen. Talous tarvitsee muitakin vauhdittajia kuin vaikutusvallasta kilpailevat Kiinan ja Intian. Siviilivallan kulissi voi ehkä saada Yhdysvallat ja EU:n löysäämään diktatuurin vastaisia kauppa- ja matkustusrajoituksia.

Vaaleissa vain johdon tukijoilla oli edellytykset menestyä. Uusi parlamentti valitsee lähikuukausina presidentin ja tämä vuorostaan siviilihallituksen, jolle sotilasjuntta muodollisesti siirtää vallan. Vaihtuvuus huipulla jää silti vähiin, koska suuri osa johdosta erosi sopivasti ennen vaaleja asevoimista ja aikoo jatkaa tehtävissään siviileinä.

Uuden parlamentin ensimmäinen kokoontuminen saattaa voimaan vuonna 2008 kansanäänestyksessä hyväksytetyn uuden perustuslain, joka takaa asevoimille pysyvästi johtavan aseman. Parlamenttipaikoista neljäsosa on määrätty aktiivisotilaille. Jo tämän kiintiön avulla asevoimat pystyvät estämään perustuslain muutokset.

Muutoksia on valmisteltu myös yksityistämällä runsaan vuoden aikana talouden avainlaitoksia, kuten satamia, kaivoksia ja polttoaineen jakeluverkkoja. Se on tehty paljolti piilossa julkisuudelta, mutta tarkoitus on ilmeisesti sekä edistää talouskehitystä että turvata tottelevaisten välikäsien tuella sotilaiden ote talous- ja liike-elämästä pitkälle tulevaisuuteen.

Parlamenttivaalien avulla sotilasjohto onnistui hajottamaan Myanmarin heiveröisen mutta moraalista arvostusta nauttineen opposition.

Kotiarestiin eristetty Aung San Suu Kyi ja toinen kunnioitettu oppositioveteraani Win Tin vastustivat vaaleihin osallistumista. Päätös oli heidän pitkän kamppailunsa valossa johdonmukainen, vaikka se käytännössä merkitsi Aung San Suu Kyin johtaman NLD-puolueen lakkauttamista.

Silti myös NLD:stä vaalien vuoksi irtautuneilla oppositiopoliitikoilla oli ymmärrettäviä syitä perustaa uusi puolue ja lähteä ehdokkaiksi. Kun Myanmaria on hallittu itsevaltaisesti pian puoli vuosisataa yhteen menoon, monet oppositiossa uskovat, että kehitystä voi tapahtua vain äärimmäisen pienin askelin. Silloin oljenkorsiinkin on tartuttava uskon ja toivon voimin.