Maailma on kytketty yhä tiiviimmin yhteen

24.12.2010 3:00
Helsingin Sanomat

Tänä vuonna on saatu useita muistutuksia eri puolilla maailmaa elävien ihmisten kasvavasta keskinäisestä riippuvuudesta. Monenlaiset kriisit, onnettomuudet ja poikkeustilat heijastuvat entistä laajemmalle ja entistä arvaamattomammin.

Vuoden alussa pelättiin sikainfluenssan leviämistä. Suomessakin terveyskeskusten edessä jonotettiin pakkasissa rokotetta, joka antaisi suojan mahdollisesti jopa tappavaa epidemiaa vastaan. Ihmisten mielissä olivat aiemmat hälyttävät epidemiat, kuten sars ja lintuinfluenssa. Tämäkään epidemia ei levinnyt pelätyllä tavalla. Maailmanlaajuinen pandemiavaroitus oli kuitenkin muistutus siitä, miten moderni elämäntyyli, kuten nopeasti kasvanut lentoliikenne, saattaa kiihdyttää tautien leviämistä.

Moderni tekniikka on yksi selitys myös siihen, että jo parin vuoden ajan maailmaa koetellut finanssikriisi ei tunnu millään laantuvan.

Ympäri maailmaa 24 tuntia vuorokaudessa jatkuva kaupankäynti arvopapereilla ja niiden johdannaisilla on samaan aikaan mielipuolinen ja toisaalta äärimmäisen rationaalinen testi yritysjohtajille ja maiden poliittisille johtajille.

Vähäinenkin markkinoiden epäluulo, puheen epäsointu tai uskottava juoru aiheuttaa toimeksiantojen vyöryn, jonka alle yritykset ja jopa maat hukkuvat. Vain kansainvälinen yhteistyö on pelastanut maailman ajautumasta syvään finanssilamaan.

Yritystoiminnasta on tullut yhä kansainvälisempää, ja yritysten toimintaan liittyvät riskit ulottuvat aiempaa laajemmalle. Myös epäonnistumiset ja laiminlyönnit kostautuvat entistä herkemmin. Hyvä esimerkki tästä on öljy-yhtiö BP:n porauslautalla Meksikonlahdella tapahtunut onnettomuus. Onnettomuuden aiheuttamat ympäristöuhat olivat mittavat, mutta myös yhtiön ja alan maine kokivat kovan kolauksen.

Loppuvuonna Yleisradionkin televisiokanavalla näytettiin tanskalaisen Frank Poulsenin dokumentti Verikännykät, jossa Nokiaa haastettiin Itä-Kongosta ostetun tinan ja koboltin eettisyydestä.

Tieto on yhä nopeammin maailmanlaajuista. Osoitus siitä ovat Wikileaksin vuodot, erityisesti tuorein, jonka johdosta neljännesmiljoona Yhdysvaltain ulkoministeriön salaista asiakirjaa on tiedon julkisuutta ajavan verkkoyhteisön hallussa. Valtavassa tietomassassa on tietoa ja juoruja kaikkialta maailmasta.

Rajojen katoamisesta – ja tekniikan rajallisuudesta – kertoo omalla tavallaan myös islantilaisen tulivuoren purkaus, jonka levittämä tuhkapilvi pysäytti lähes koko Länsi-Euroopan lentoliikenteen.

Samasta asiasta muistuttavat viime päivien lumimyrskyt, jotka lamauttivat Euroopan suurimmat lentokentät päiviksi. Ainakin Lontoon Heathrow'n kentällä kyse oli siitä, että kenttää hoitava yksityinen yhtiö ei ole varautunut talvisäähän. Suomessa lentokenttiä hoitava Finavia pohtii nyt käytännön avunannon ohella mahdollisuuksia tehdä talviosaamisesta vientituote.

Kööpenhaminan ja Cancúnin kansainväliset ilmastokokoukset osoittivat, miten vaikeata on nähdä oman edun yli yhteinen etu. Silti on välttämätöntä sopia, miten ilmastonmuutosta voidaan torjua ja siihen sopeutua.

Maailman yhteisyydestä kertovat myös uutiset rohkeista ihmisistä. Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu kiinalainen, pitkään vankeuteen tuomittu toisinajattelija Liu Xiaobo, Myanmarin sotilasjuntan vainoama oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi, poliisin sairaalakuntoon pieksemä Valko-Venäjän presidentinvaalien ehdokas Vladimir Nekljajev ja Iranissa tällä viikolla pitkään vankeusrangaistukseen tuomittu elokuvaohjaaja Jafar Panahi muistuttavat siitä, miten julman hinnan ilmaisunvapauden puolustajat joutuvat maksamaan.

Mahtavat diktatuurit pelkäävät kuollakseen jo yhtäkin rohkeata ihmistä.

Tämän vuoden paradoksi on se, että kun kriisit ja niiden ratkaisut muuttuvat ulottuvuuksiltaan yhä kansainvälisemmiksi, monissa maissa vastaus tähän on halu käpertyä taas sisäänpäin. Maailma ei katoa silmät sulkemalla, ja sama koskee yhteistä vastuutamme maailmasta.